Järjestöjen valtionavustukset ovat puhututtaneet parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. Olemme saaneet tietoomme, että neuvotteluissa suhtaudutaan kriittisesti erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksiin. Järjestöjen tekemä työ kuvataan neuvotteluissa tehottomaksi ja jopa haitalliseksi. Tällainen puhe tuntuu edunvalvonnallisen verkostojärjestön toiminnanjohtajan näkökulmasta ihan käsittämättömältä.
Viime vuonna päätetty veikkausvoittovarajärjestelmän lakkauttaminen perustui parlamentaariseen työhön, jonka osana kaikki eduskuntapuolueet sopivat lisäksi järjestöjen rahoitustasosta seuraavan vaalikauden loppupuolelle asti. Uuden rahoitusmallin tavoitteena on turvata rahapelien tuotolla toimineille avustuksensaajille ennustettava, vakaa ja edunsaajien autonomian turvaava riittävä rahoitus. Mallissa Veikkauksen voittovarat tuloutetaan valtiolle yleiskatteellisena ilman korvamerkintää käyttökohteesta. Rahapelihaittojen ehkäisy pysyy edelleen arpajaislain tarkoituksena. Nyt vetoammekin erityisesti hallitusneuvotteluissa mukana oleviin puolueisiin ja niiden keskipohjalaisiin edustajiin, että tästä sopimuksesta pidetään kiinni ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaedellytykset turvataan.
Järjestöillä on keskeinen rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä, auttajina ja tukijoina. Keski-Pohjanmaalla on noin 1500 yhdistystä, joista 160 sote-järjestöä tai -yhdistystä. Suuri osa järjestöjen tarjoamasta tuesta on ennaltaehkäisevää, ja parhaimmillaan sitä tehdään kuntien, hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyönä. Palvelujen keskittyminen on jo pitkään kasvattanut yhdistystoiminnan tarvetta auttaa, tukea ja mahdollistaa osallistumisia pienilläkin paikkakunnilla. Tuen piiriin pääsee matalalla kynnyksellä ja tarvittaessa anonyymisti. Jos sosiaalisten ongelmien tai sairauksien kärjistymistä ehkäisevät toiminnot ajetaan alas, joutuu yhä useampi ihminen julkisen sektorin korjaavien toimien piiriin.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rooli ihmisten osallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin sekä turvallisuuden takaajina sote-uudistuksen jälkeisessä Suomessa on siis mahdollistettava. Vertaistuki, kohtaamispaikat, neuvonta ja muu toiminta kannattelevat monia sosiaalisia ja terveydellisiä haasteita kokevia ihmisiä kaikissa niissä asioissa, joihin julkinen palvelujärjestelmä ei pysty tai ehdi vastaamaan. Erityisen merkittävää on, että järjestöt kannattelevat ja auttavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä.
Järjestöjen tarjoaman tuen ja avun tarve ei ole vähentynyt. Viime vuosien kriisit ja parhaillaan kansalaisten elämää kuormittava hintatason nousu ovat merkinneet monille ihmisille yksinäisyyttä, entistä vakavampaa syrjäytymistä, kasvaneita mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä vaikeuksia päästä hoidon ja avun piiriin. Samalla omaisten hoivavastuu sairastuneista läheisistään on kasvanut. Järjestöavustusten leikkaaminen olisi hallitsematonta sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, mutta myös huonoa talouspolitiikkaa. Ennaltaehkäisy on aina inhimillisempää ja halvempaa kuin ongelmien korjaaminen. Mikäli hallitusneuvottelujen tuloksena on heikennyksiä järjestöjen toimintaedellytyksiin, ottavat päättäjät tietoisen riskin julkisten sosiaali- ja terveysmenojen kasvusta, vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteen edelleen huonontumisesta ja väestön hyvinvoinnin heikkenemisestä.
Sirpa Nevasaari
toiminnanjohtaja
Satu Heinoja
puheenjohtaja
Kosti ry
Alueellinen verkostojärjestö Keski-Pohjanmaalla